Tämä blogi syntyi kolmesta eri syystä. Ensinnäkin, olin jo jonkin aikaa halunnut perustaa ruokablogin. Teen ruokaa päivittäin ja koin minulla olevan annettavaa tällä alalla - ehkä jopa ravintolan avaamiseen asti. Toiseksi, markkinointi on lähellä sydäntäni, koulutustani sekä työtäni. Halusin kuitenkin hieman revitellä ja hankkia vapaa-ajalleni markkinointihaasteen: jotakin tavanomaista, jossa ei ole oikeastaan mitään vetoa. Mutta josta pitäisi saada erityistä ja vetoavaa. Kolmanneksi, tämä blogi kertoo rivien välissä myös sosiaalisen median mahdollisuuksista markkinoinnissa.
Aiheeksi valikoitui peruna. Sen kasvattamiseen kykenee kuka tahansa, sitä saa edullisesti kaupasta ympäri vuoden, se on monikäyttöinen ja ravintorikas. Toisaalta se on juurikin se hirveän makuinen palikka, jota koulun ruokalassa mätetään lautaselle, jota oli pakko syödä aina lapsena ja joka ei todellakaan ole osa mitään muodikasta keittiötä.
Peruna kaipaa markkinointia - ei pelkästään värikoodeja pakkaukseen, vaan koordinoitua työtä suomalaisen maanviljelyn ja hyvinvoinnin puolesta. De Cecco pastat ja Uncle Beans riisit - ja molemmat tietenkin kastikkeineen - saavat merkittävästi suuremman osuuden valtamediasta, kuin suomalainen peruna. Miksi?
Ehkä ketään ei kiinnosta tätä markkinointia tehdä - kaikki kuitenkin syövät perunoita? Ehkä kukaan ei koordinoi työtä? Ehkä pelätään sitä, että yksi taho maksaa viulut ja kaikki perunanmyyjät hyötyvät - ja kukaan ei halua olla tämä maksaja?
Oli miten oli, perunassa on haastetta. Pastanjauhanta sikseen, Perunateatteri kutsuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti